Piiiiitkästä aikaa M O I !
Syksyn tullen mammakin taas uskaltaa metsälenkille, ei ole enää välttämättä punkkeja ja hirvikärpäsiä enää niin paljon, se on kuulemma nirppanokka, inhoo pikku önniäisiä, mua ei ne haittaa.
Tänään tosiaan lähdettiin metsälenkille ja viereiselle pellolle, jossa joku näemmä harrastaa linnustamista, vähän Väpä ihmetteli noita liikkumattomia lintuja. Ja niin kuin joka kerta yritän kiertää SEN lenkin, jossa on kaikken vähiten ojia ja muita mutapaikkoja, en vielä muuten ole kertaakaan onnistunut...Noh miksi sitten menen metsään...siksi, että koirasta näkee kun se on onnellinen.
ja mitä sitä emäntä ei koiransa eteen tekisi. Joten tervetuloa syksy ja pakkaset, se tarkoittaa pitempiä metsälenkkejä.
Hauh! Toivoo Väinö