keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Huh.hellettä!

Heipat vaan täältä helteiden ja huohotusten keskeltä. Aika lämmintä on ja minä tykkäisin vaan uiskennella mökillä, mutta nyt on uintikielto. Syy on tässä...
hottentottispottis- niin kuin tuo mammeli sanoo...pääsi vähän pahaksi, kun mun toi alusvilla on aika paksu ja kun mä niin tykkään uimisesta, hain aika monta damia, kun mamma heitti..:)
Olin aika hermona lääkärissä, kun karvoja ajeltiin, eläintenhoitaja ja mamma oli  päällä ja yksi leikkasi karvoja.Yäk.mikä kokemus. Antibioottia ja kortisonirasvaa ja sukat jalkaan,etten raavi.

nyt ollaan jo paremmassa kunnossa, onneksi saan sentään jalkoja uittaa vedessä...hih..

Tervisin Väinö

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Minusta on tullut mökkikoira!

Terve mieheen, onkin kulunut jo pitkä aika viimeisestä päivityksestä. Tässä on tapahtunut paljon talven aikana....olen kotiutunut hyvin uuteen kotiimme ja minusta tuli viime lokakuussa mökkikoira, ja se on hauskaa se.
papan kanssa nautittiin terassilla olosta ja kun mamman silmä vältti pujahdin rantaan oksia järsimään, kivaa puuhaa, en ymmäärrä ensikään miksi se mamma aina hätistelee pois, tosin edellinen kakatuskerta oli hiukka kivulias, kun ei tullut pureksittua sitä oksanpalaa ihan kunnolla pieniksi. Sitä kait se höösää.
Oli kiva kun porukat laittoi loimulohta mökillä, minä livahdin illalla sitten niitä herkkuja nuolemaan maasta, ihanan rasvaista lohta.
päivisin ei kerennyt juurikaan koisimaan, joten illalla uni maittoi ja oma paikkakin on löytynyt, tai oikeastaan useampikin, mutta tämä on melkein paras.
Mamma kaivoi muuten jostain wanhoja valokuvia ja tässä teillekin näytille mun sukulaispoikia vuosien takaa, aika komeita, niin kuin minäkin.
Molemmille herroille olen kuulemma sukua jonkun mutkan kautta. Vasemmalla Karvin Classic Sound eli Charlie ja oikealla of Woodhill Vergil eli Dino.
***
Yritän vähän ahkerammin kertoilla teille kuulumisia ja varsinkin nyt kun mökkielämä alkaa, niin juttua varmaan piisaa.
***
Terkut kaikille ihanille koiraneidoille ja vähän muillekin.

Toivottelee Väinö

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Väinö nauttii metsästä...

Aivan yhtä paljon kuin emäntänsäkin.


ja lähettää kaikille ystäville paaaaljon terveisiä ja hyvää kesän jatkoa.

Väinö


perjantai 23. joulukuuta 2011

Väino toivottaa kaikille Rauhallista Joulua!


Yritykset saada Väinölle tonttulakki päähän epäonnistui pahankerran, se löytyikin mamman päästä, no väliäkös hällä.
Väinö toivottaa kaikille sisaruksille, kasvattajalle Nina Ahrenbergille sekä kaikille tänne kurkkaaville koiraystäville;

RAUHALLISTA JA IHANAA JOULUA!

Lumia odotellessa!

Toivoo Väinö ja Tuija

tiistai 11. lokakuuta 2011

Syksyisen metsän kirmailia!

Väinö - koira on koirista rontein, ihanin ja pöhköin. Ei löydy sellaista lätäkköä mihin tämä koira ei painelisi menemään. Tässä nuori herra testaa Alasen järven lämpötiloja toissa viikonloppuna.Ensin uimaan ja sitten pyörimään lehtien sekaan.Ah..oikein kuulen sen nauttivan elmästään.Tämä vielä menettelee...
mutta kotona Klaukkalassa ei noin puhtaita järviä ole, joten on tyytyminen metsälenkkiin, josta hän myös nauttii suunnattomasti, minä en kylläkään niin.
Tältä reissulta ei palattu ensinkään niin puhtanaa kuin ylemmässä kuvassa. Kaikki meni pesuun, minun vaatteet ja Väinön pyyhkeet ja melkein koko koirakin.Että osasinkin valita reitin, tuo pelto oli ihan mutainen ja vetinen...eipä auttanut enää kääntyä takaisinkaan...;D Talvea täällä odotellaan, jotta päästään kunnolla metsälenkeille puhtaaseen luontoon.

Hännänheilutukset kaikille kamuille ja Väinön veljille ja siskoille, jos tänne kurkitte, olkaahan yhteyksissä.
***
Syksyisin terveisin Väinö ja Tuija

maanantai 12. syyskuuta 2011

Syksy saapuu, ja metsälenkit

Piiiiitkästä aikaa  M O I !

Syksyn tullen mammakin taas uskaltaa metsälenkille, ei ole enää välttämättä punkkeja ja hirvikärpäsiä enää niin paljon, se on kuulemma nirppanokka, inhoo pikku önniäisiä, mua ei ne haittaa.
Tänään tosiaan lähdettiin metsälenkille ja viereiselle pellolle, jossa joku näemmä harrastaa linnustamista, vähän Väpä ihmetteli noita liikkumattomia lintuja. Ja niin kuin joka kerta yritän kiertää SEN lenkin, jossa on kaikken vähiten ojia ja muita mutapaikkoja, en vielä muuten ole kertaakaan onnistunut...Noh miksi sitten menen metsään...siksi, että koirasta näkee kun se on onnellinen.

ja mitä sitä emäntä ei koiransa eteen tekisi. Joten tervetuloa syksy ja pakkaset, se tarkoittaa pitempiä metsälenkkejä.

Hauh! Toivoo Väinö